Album review of Eyes On The Highway by DNA (in Finnish)

Puoli miljoonaa albumia myynyt Saybia pongahti suuren yleisön tietoisuuteen Nelson Mandelan hyväntekeväisyyskonsertissa AIDSia vastaan 2005. Albumin on tuottanut Rune Nissen-Petersen ja miksannut Ryan Hewitt (mm. Red Hot Chili Peppers, Tom Petty & the Heartbreakers).

Neljä EP:tä ja kolme studiolättyä julkaissut tanskalainen alternative-rock combo Saybia iski melankolisen musiikin hittihermoon hienolla biisillä Brilliant Sky, joka pyöri muutama vuosi sitten kovalla sykkeellä muun muassa MTV:llä. Saybian konsepti lepää syvän melankolisissa tunnelmissa, jonka takaa kuuluu pienen ihmisen “pieniä suuria” tarinoita kertova ääni. Saybian poikien elämä tuntuu välillä olevan enemmän kuin tuskan ja työn takana. Toisaalta, useimmiten juuri noiden elementtien takaa ponnistaa tukku hienoja kertomuksia inhimillisyydestä ja elämän arvoituksellisuudesta. Meillä on varaa fiilistellä täällä Jumalan lähettämien enkeleiden ikeessä, kun muualla taistellaan aidosti elämästä ja kuolemasta. Jumalasta tuskin monissa paikoissa on tietoakaan. Uskosta sitäkin enemmän, ja sitä myös Saybia pohtii omissa tarinoissaan.

Saybia on soittanut hyväntekeväisyyskonserteissa, ja kun kuuntelee ryhmän musiikkia, on helppo yhdistää bändi ja hyväntekeväisyys toimivasti toisiinsa. Olisi perin omituista jos Saybian kaltainen orkesteri kieltäytyisi niinkin inhimillisistä esiintymisistä kuin mitä se on tehnyt vuosien varrella. Inhimillisyydestä ja aidosta välittämisestä pisteet bändille.

Uudelta levyltä löytyy melankoliaa ja psykedeliaa
Godspeed Into the Future -biisissä solisti Soren Huss pohtii omaa paikkaansa maailmassa. Huominen huolettaa kovasti Jim Morrisonilta kuulostavaa laulajaa. Ja kuinka ollakaan, ajatus siirtyy pohtimaan The Doorsin ja Saybian yhtäläisyyksiä ja eroja. Hienosti seesteisen säkeistön ja fanfaarisen kertosäkeen väliä sahaava kappale kasvaa universaalisiin mittasuhteisiin, jossa hillityistä kitaroista sukeutuu iskujoukkojen lailla hyökkääviä hävittäjiä. Psykedeliaa viljelevä väliosa osuu suoraan biisin lataaman tunnelman myrskynsilmään ja kuuntelija kiittää ja kumartaa. Aivan samalle tasolle bändi ei enää levyllä tuon myrskynsilmäkkeen jälkeen yllä.

Godspeedin jälkeen Soren ja kumppanit palaavat akustisen kitaran ääreen biisissä The Odds. Välipalalta maistuvan hiturin jälkeen astutaan Romeon housuihin ja suunnataan katseet punkan puolelle. Romeo vonkuu vierellään makaavaa Julietia ikuiseen tanssiin kanssaan, mutta minkäs teet kun maailma ympärillä palaa täyttä häkää ja evakuointikäskykin on jo annettu. Kivasti Saybian pojat saavat väännettyä minimaalisesta kolossaalista, ja näennäisen pinnallisesta syväluotaavaa. Se on bändin voimavara, ja rasite, sillä aivan kaikki eivät Saybian kaltaista vonkumista ja ininää jaksa sulatella. Aikansa ja paikkansa kullakin. Saybian aika ja paikka on hämyisissä koti-illoissa, ja kaikkein mieluiten kuulokkeiden kautta suodatettuna. Siellä bändi pääsee oikeuksiinsa.

Rating

3 out of 6

Author

Jaakko Jäntti (DNA Internet)

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s